Varjoleikkejä vol. 2

©Veera Valtonen

Häihin on mukavaa mennä, mutta kun ajattelisin itseni tässä iässä (21) naimisiin, tulisi hiki pintaan. Olen kyllä kuullut myös sitä, että toiset vihaavat mennä häihin, koska heillä itsellään ei ole sitä onnellisuuden kuplaa mihin astua. No, siinä asiassa me olemme vain erilaisia.

Häissä kaikki on valkoista, helppoa ja "täydellistä". Kuin mikään ei painaisi mieltä. Itse kuitenkaan en ole ikinä ollut niitä tyttöjä, jotka suunnittelevat häitään kolmekertaa isompaan kirjaan juhlapaikasta ikuisuuteen jo neljä vuotiaana.

Mennäänkö naimisiin liian helposti nuorten keskuudessa, tai pikemmiltikin kihloihin. Kai se on siitä milloin se on muodissa ja milloin ei. Vanhanaikaisena ajattelen asiaa kuitenkin niin, että kihloihin mentäessä häitä aletaan suunnittelemaan pikapikaa, eikä niin, että löydämme toisemme yhden sormuksen kanssa vielä 10 vuoden päästä. Mikä kiire meillä olisi elää elämämme ennen kuin se varsinaisesti alkaakaan? Kyllä vai ei?

Jos nyt vastaisin kyllä, se ei olisi totta. Ulkokuori voisi näyttää valmiilta, mutta todellisuudessa varjoni astuisi askeliaan minusta irraallaan. Mietinpähän vain, kuinka monella nuorella on soinut päässään "Ei" käytävää kohti astellessaan "Kyllä" sijasta. Ei kai siihen voi sanoa muuta kuin surullista.