Alasimia taivaalta

Pienille lapsille tehdään lastenohjelmia, piirrettyjä. Niissä tapetaan ihmisiä, eläimiä ja jonkinlaisia niiden risteytyksiä, ihan huvikseen. Kojootti saa alasimen päähänsä kolmesti jaksossa, ja kuoleehan siihen.

Lapsilta on kuitenkin kielletty ohjelmat, joissa näytetään ihmisiä, joilla on vähän vaatteita. Alastomuus on lapsille niin vieras käsite, etteivät he itse edes ymmärrä, ettei se ole luonnollista.

Lapset eivät tajua, että kuumana kesäpäivänä ei juosta alasti kotipihalla.

Tappamista pienille lapsille saa näyttää mielinmäärin. Koska joka päivä on uusi mahdollisuus saada tikittävä pommi käteensä, alasin taivaalta päähänsä, tai tulla paistinpannulla mätkityksi. Niin voi käydä missä vaan. Kelpo keino kasvattaa lapset ymmärtämään tälläistä, on kertoa siitä piirretyssä.

Pitäisi kaiken varalta kieltää myös alastomat eläimet. Alastomat koirat ympäri kaupunkia saattavat herättää aivan vääristyneita ajatuksia lasten päässä.

Vaara vieressä

Paikallisliikenteen bussissa seisoo kymmenkunta ihmistä.

Samassa bussissa on kymmenkunta vapaata paikkaa, käyttökelvottomana. Siinä vapaan paikan vieressä istuu joku tuntematon ihminen. Se saattaa olla vaikka ulkomaalainen ja ajatella vaikka mitä, jos siihen viereen yrittää.

Jos kuitenkin käy niin, että joku tulee viereesi istumaan, mutta tahdotkin jäädä häntä ennen kyydistä, voi tulla tukalat oltavat, kun toisen yli ei oikeen busseissa mahdu nousemaan.

Olen huomannut muutaman toimivan kikan, ettei tarvitse sanoa vieressä istujalle " Anteeksi, jäisin seuraavalla pysäkillä pois"

Paras kikka on painaa nappia. Tässä on tärkeää olla ensimmäinen. Silloin vieressä istuja varmasti tajuaa, että jäät juuri seuraavalla pysäkillä.

Hyvä keino on myös laittaa hanskat todella suurieleisesti käteen. Siitä toinen yleensä tajuaa, että pian pitää väistää. Jos hän kuitenkin ymmärtää vihjeen liian aikaisin, kannattaa heti nousta käytävälle seisoskelemaan, ettei mene turhaan puhumiseksi koko touhu.

Laukun olalle laittaminen toimii melkein yhtä hyvin kuin edellinen, mutta saattaa jäädä joltain vieressä matkustajalta huomaamatta. Suurieleisyyttä kannattaa suosia tässäkin.

On kuitenkin hyvä käyttää näitä kaikkia keinoja, ja myös muita mieleen tulevia, ettei viereen tukkineelle ihmiselle tarvitse sanoa mitään. Ikinä ei voi tietää mitkä mielessään hän viereesi istui. Hänellä saattoi olla vaikkapa raskas työpäivä takana. Pahinta välttääkseen, kannattaa pitää laukkua viereisellä paikalla ja olla katsomatta ketään silmiin.

Jos pahin on jo tapahtunut, voit vielä suojautua puhumiselta esimerkiksi huutamalla kännykkään, kuuntelemalla musiikkia tai helposti vain tuijottamalla ulos.

Syö mitä jaksat

Maksat mitä et jaksa.

Helsingin keskustassa on muutamia ravintoloita, jotka toimivat tismalleen samalla idealla. Kiinalaista, thaimaalaista ja sushia, syö niin paljon kuin jaksat -periaatteella.

Pelottavan poikkeuksen tekee eräs vastaavalla idealla toimiva buffet, joka veloittaa lisämaksun syömättömästä ruasta.

Asiakas maksaa siis ensin ruasta, jonka hän aikoo syödä. Lähtiessä maksetaan vielä siitä ruuasta, joka tuli syötyä silmillä, hamstrattua turhaan lautaselle.

Bambuähkyn ja pelon sekaisin tuntein asiakkaan on pakko tunkea viimeiset, aurinkoisen ravintolan ikkunalla tunteja paistatelleet lohinigirit suuhunsa. Auringonpistoksen saanut lämmin raaka lohi kruunaa lauantaisen iltapäiväbrunssin.

Hintaa syömättömälle lohinigirille ei ruokalistalla ole. Sitä ei uskalla kysyä. Suomea kiinaksi puhuva nainen saattaisi ymmärtää, että tahdon vapaaehtoiseti ilmottautua maksamaan ruuasta, josta maksoin jo ennen kuin edes otin puikkoja käteen.

Laki on varmasti samaa mieltä ravintolan kanssa. Onhan se aivan oiken veloittaa ylimääräisestä ruasta, muuten tulee keripukki, metsän peikko hakemaan, arfikan lapset kuolee ja ruokaa ei saa enää loppupäivänä.

Test 1, 2 ,3 ...

Ehtoo © Veera Valtonen

Pikkuisen fiksua väkeä

Olen tehnyt ravintola-alan töitä muutaman vuoden ajan. Olen työaikaani käyttänyt työntekemisen lisäksi pohtimalla, mikä alan ihmisiä vaivaa. Erityisesti baariduunareita.

Heistä harvalla on koulutusta alalle, mutta peruskoulutus sentään kaikilla tuntemillani. Sen luulisi riittävän tietääkseen mitä suomen laki sanoo työajasta.. ja siitä maksettavasta rahasta, palkasta.

Laki turvaa työntekijöille lounas- ja kahvitauot, mikäli työpäivä on niin pitkä, että ne siihen kuuluvat. ja palkkaan työtä tehdyltä ajalta. Ja lässylässyn. En ala finlexiä tähän kopiomaan.

Laki on laki ja se pelkää tekstiä.

Esimerkkinä syksyllä tekemäni työpäivä eräässä helsinkiläisessä yökerhossa.

Vuoroni 17.00-04.30 sisälsi kaksi röökin mittaista taukoa ja yhden vessatauon. Röökitauot vieteään huoneessa, jossa on kaksi jakkaraa, pöytä ja pikkuruinen ikkuna katonrajassa. Ja vessassa käydään asiakkaiden jonon kautta, tai heidät etuillen. Henkilökunnan vessa on olemassa käyttökelvottomana.

Itse en edes tupakoisi, mutta lista tauoistani jäisi muuten yhteen. Maksan 5€ ilolla röökistä, että saan kaksi 4 min taukoa.

Lounaani join light-limuna. Laitoin lasiin pillin ja samaan aikaan täytin pistoolista ja tyhjensin pillistä. Samalla odottelin, että känninen asiakas soittaa maksupäätteellä pin-koodiinsa.

Työaikani alkoi 17.00, mutta työt aloitin puolituntia aikaisemmin, ettei tarvitsi sanoa päällikölle, ettei ovia voida vielä avata, koska en ole valmis. Niin kävisi, jos en aloittaisi aikaisemmin, toimisi kuin kone, tai jättäisi jotain tekemättä.

Työaikani päättyi listan mukaan 04.30. Työnmäärää siivoamisineen ja joka viikkoisine inventaarioineen on kuitenkin aivan kohtuton sille suuniteltuun aikaan nähden. Olimme valmiita loppulta 10 minuuttia yli aamu viiden. Koska alalla on tapana merkitä tunnit lähimpään varttituntiin, oli 10 yli selvästi lähempänä tasaa kuin vartin yli viittä. Näin siis jos saan itse tuntini kirjoittaa.

Tämä oli vielä mukavaa toimintaa pomolta. Kiitos siitä kuuluu hänelle. Yleensä olen huomannut, kun viideltä olen mennyt pomolle sanomaan, että hommat olisi Nyt purkissa, hän istuu suitsuke suussa jalat pöydällä eikä hievahdakkaan laittamaan tuntejani ylös. Ne siis on jo.

Nokkelana tyttönä osaan joskus vahingossa laittaa käsilaukuni toimiston pöydälle, niin että hiiri liikahtaa ja näytönsäästäjä loppuu. Silloin saatan vahingossa nähdä että tunnit on merkattu siihen, mihin ne listan mukaan tulisi loppua.

Mutta tämähän on yleinen käytäntö alalla, johon kaikki alan työntekijät suostuvat yhdessä, sanattomasta sopimukseksta. Mitä siitä kitisemään, kun saan tasavertoista kohtelua.

Muutamasti olen ärähtänyt tavasta. Vastaukseksi sain muutaman kuukauden ilman työvuoroja. Mielummin ottavat hitaan tytön, joka hoitaa hommansa kiltisti ja alan tavalle kuuliaisesti

Laki on sama kaikille, ei tässä ole mitään henkilökohtaista.

Kuin hänen kotonaan

Ei ole lainkaan elämää vaikeuttava asia se, että ihminen uskaltaa olla toisen ihmisen edessä alasti. Esimerkiksi kuntosalilla. On varmasti kovin mukavaa, ettei tarvise aina lähteä kotiin suihkuttelemaan.

Ulkopuolisen on tuskallista katsoa, kun tyttö yrittää pukea kaksia rintsikoita päällekäin, ja sitten riisua alempia. Hän yrittää siis peitellä mitä? Rintojaan? Koska sellaisia ei ole kenelläkään muulla naisten pukkaria käyttävällä?

Helppoa on yrittää samaa alushousuilla.

Entäs sitten se toinen ääripää. Ne naiset, jotka tulevat salille, kuin omaan kotiinsa. Hyppäävät kengistään pois, koska kenkien paikka kotona on keskellä käytävää ja vaihtavat vaatteensa vallaten tilaa kaappirivistön verran.

Kun lopulta he ovat lukeneet naistenlehtensä lähentäjä-loitontaja-laitteessa.. He riisuvat housunsa vetämällä koko alaosan paljaaksi yhdellä kertaa, oman kaappirivinsä eteen lattialle ja jättävät ne siihen lojumaan saunomisen ajaksi. Niitä on mukava muiden kierrellä, kun keskellä koko hiestämärkää housukokoelmaa on likainen pikkuhousunsuoja.

Itsensä tiskattuaan he vielä tekevät pyyhkeestä turbaanin hiuksiinsa, alasti, pienen pienessä etukumarassa, pää kohti lattiaa. Näyllä saattaisi olla miesten puolella parempi vastaanooto.

Lopuksi leikkaavat he vielä varpaankyntensä lattialle.