Ruskea on suomen kieli

Suomen kielessä on hurja määrä sanontoja, jotka eivät joko tarkoita mitään, kuten kylmä kahvi kaunistaa, tai sanontoja jotka ovat täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kuten svensa talande, bätre folk.

Tiedän kyllä mistä sanonnat ”tupen rapinat” ja ”pillun päreet” ovat tulleet kieleemme. Mutta suomenruotsalaisia ylistävän sanonan tausta on hieman tyhjän päällä.

Olin töissä baarissa. Tämä juttu kerto yhdestä illasta viime syksynä.

Tiskillä istui muutaman tunnin ajan entinen, ja myös tuleva, vanki juomassa keskiolutta. Samaan aikaan oli toisessa kerroksessa suomenruotsalaisten bileet. Yksityistilaisuus.

Vuoroni loppuun mennessä olin saanut entiseltä vangilta, illan ainoat, yli 10 euron tippit.

Ja siivonnut naisten vessasta suomenruotsalaisten neitien tuomien omien skumppapullojen korkkeja ja tyhjiä pulloja. Heille olisi ollut tilaisuutensa puolesta skumppaa koko illan 3 euroa muki.

Ai paha.

Suomenruotsalaiset ymmärtävät näemmä hyvien tapojen päälle.

He kiltisti tuovat oman kuohuviininsä pubiin, ettei heidän tarvitse häiritä henkilönkuntaa tiskin takana tilauksilla, eikä heitä kannata yrittää lahjoa. Ovat niin persaukisia, että varmasti ottaisivat rahaa vastaan.

Lahjonta on rikos. Hankenilaiset tietävät.

Vanki teisi, että tuomio odottaa enää käytäntöönpanoa. Siksi hänen oli helppo lahjoa ja kyykyttää baarimikkoa pyytämällä kaikenmaailman suosituksia ja lahjomalla vielä.

Pomo kato, mä hymyilen ruotsiksi

Olen asunut Suomessa koko ikäni, mutta suuren osan siitä kaupungissa, jossa ei sovi olettaa, että palvelua saa suomen kielellä.

Svenska talande ovat sairaaalan opasteet ja kaupan kassat. Palvelu hymyilee ruotsiksi. Paremmuusjärjestys on yhtä arvokas hierarkia kuin ala-asteella pituusjono ruokalaan mennessä.

Suomen kieli on itsestään selvyys, sitä ei viitsitä kysyä edes työhaastattelussa. Ruotsiksi on kuitenkin osattava palvella vaativaakin asiakasta.

Suomenruotsalaisia on osattava palvella hyvin, heillä riittää rahaa kuluttaa.

Vai oletko nähnyt suomenruotsalaista spugea nukkumassa katuojassa? Entä suomenruotsalaista Mats-perusduunaria? Pera-perusduunari rimmaakin paremmin.

Nope. He käyvät Hankkenin ja perustavat kivan yrityksen ja sisustavat kotinsa Gantilla.

Ja milloin unohtui, että Suomessa puhutaan myös Saamea?

Alennuksia, järjen ylistyksiä?

Kävin kesällä Ikeassa.

Ikea on, korkean laadun lisäksi, tunnettu halvoista hinnoistaan, aivan kuten loppukesä alennusmyynneistään.

Alelaareja löytyi ruotsin ihmeestäkin. Vähän ehkä käänteisellä tekniikalla toteutettuna.

Kyseenalaisia ovat myös suomalaiset alennukset. Vai pitäisikö puhua tarjouksista.

Citari ei millään tavalla pidä asiakkaitaan tyhminä.

Molemmat kyltit eivät olleet esillä, mutta mielenkiinnosta tarkistin marjojen "oikean" hinnan.

Ansaitsen sakot

Ansaitsen sakot ainakin seuraavista tekemistäni rikoksista ja rötöksistä:

Olen ajanut autoa ilman turvavöitä. Olen kävellyt punaisia päin. Olen ajanut punaisia päin. Olen virtsannut julkisella paikalla. Olen nauttinut alkoholia julkisella paikalla. Olen syönyt minulle määräämättömiä lääkkeitä ja antanut muille minulle määrättyjä lääkkeitä. Olen myynyt alkoholia selvästi päihtyneelle. Olen välittänyt viinaa ja röökiä alaikäiselle. Olen ajanut stop-merkin ohi pysähtymättä. Olen varastanut koulusta ja muista valtion virastoista vessapaperia. Olen matkustanut ilman lippua. Olen kuljettanut mukanani teräasetta monta päivää (se ei tosin ollut minun, mutta tieto omistajasta olisi viimeistään tehnyt siitä rikoksen). Olen halventanut virkavaltaa. Olen ajanut törkeää ylinopeutta.Ja aivan varmasti loukannut toisen ihmisen kunniaa....

Mutta mielestäni en ansaitse sakkoja pyöräilemisestä.

Turun poliisin ystävällisesti sakotti minua, kun ajoin jalkakäytävällä 20 metrin matkan.

Myönnän, ajoin jalkakäytävällä. Mutta viereinen autotie, jota vertaisin ehkä Mannerheimintiehen, on vaarallinen pyörätie. Jopa vanhempikonstaapeli myönsi: ei itsekään polkisi siinä.

Sakkoa kirjoittaessaan hän vetosi ajokorttiini. Autokoulun käyneenä minun on tiedettävä liikennesäännöt.

Huh, hyvä ettei Suomessa saa ajaa pyörällä ilman ajokorttia.

Mitä siitäkin tulisi: liikennesäännöistä mitään tietämättömät säntäilisivät pyörineen ympäri kaupungin katuja?

Kyllä, minulla on ajokortti. Arvelen, että juuri siksi tiedän, että kolmen kaistan ylämäessä yksi pieni, hikisenä ja punaisena polkeva koululainen ei ole se, mitä pimeästä kulmasta osaisin etsiä kaistaa vaihtessani.

Konstaapeli ei myöskään kertonut, miten pyörätieltä kuuluu liittyä autotielle niin, että autoilijat huomaavat minut. Turvallinen paikka ei ole.

Turku kun ei ole kotikaupunkini, en mietenkään tiennyt, että neljän korttelin päässä olisi kulkenut pyörätie samaan suuntaan. Sakot olisi pitänyt antaa siitäkin.

Seuraavana päivänä poljin autotien puolella, traktori viereisellä kaistalla. Olin Ylpeä saadessamme yhdessä tukkia yhden Turun suurimmista kaduista (ja ylämäistä) iltapäiväruuhkassa.

Kirjottaja on onnellinen, että lähestukoon kaikki mainitut rikokset ovat ehtineet vanhentua.

Mehujäähalli

Neuvostoliitto on hajonnut eikä Tsekkoslovakiaa enää ole.

Samoin ovat kadonneet Suomen kartalta suuret maamerkit, kuten Elysee areena ja Länsiauto areena.

Luulin, etteivät tuolaiset rakennukset vain katoa ilman mediahuomiota.

Eivät rakennukset katoakaan, yllätys. Vaan rahat katoavat, tai sitten löytyy aina joku barona, jolla on vielä enemän liikaa ylimääräistä rahaa.

Muutama vuosi nimi hallinperseessä maksaa todennäköisesti suuremman summan rahoja kuin pystyn edes käsittämään. Ja miten se maksaa itsensä takaisin. En tahdo tietää.

Finnair stadion on juuri(?) kastettu Sonera stadioniksi. Hartwall areenaa vielä hoetaan urheiluruudussa. Vaikka Karhu areenalle onkin nimi jo valmiina, odottamassa.

Miksi halleja sanottaisiin, jos ne eivät olisi Mainos Areenoja?

Ja vielä, miksei kukaan tahdo olla nykyinen turkuhalli? Parka.

Huumorin taju

Seuranhakupalstat ovat täynnä ilmoituksia, joissa haetaan huumorintajuista kumppania.

Naiset hakevat huumorintajuista miestä, joka saa heidät nauramaan.

Miehet hakevat huumorintajuista naista, joka tajuaa nauraa heidän vitseilleen oikeassa kohdassa.

Kaaso omissa häissäni

Teorian mukaan naiset jaetaan kahteen: vaimomaterialiin ja niihin, jotka ovat kivoja ja kauniitakin ehkä, mutta ei niiden kanssa seurustella voi. Niiden kanssa petetään.

Vaimomatskutytöt eivät välttämättä saa miesten päitä kääntymään kadulla, mutta heitä pyydetään kahville. Ja lopulta, ei heistä juuri erotakaan.

Sitten ne toiset. Heille tarjotaan baarissa juotavaa ja pyydetään jatkoille. Eikä muisteta kysyä nimeä tai mainita, että oma vaimomatsku odottaa kotona.

Tyttöjen välinen ero on pieni, ja tulee ilmi ehkä enemminkin miesten kuin naisten käytöksestä.

Vaimomatskulle ei sanota esimekiksi seuraavia asioita treffeillä tai yhteisen yön jälkeen:

-Mä tilasin ruuan tässä odotellessa. Oikeestaan mä söinkin jo.

-Tos on kakskybää, sil pääsee varmaan keskustaan asti. Soitin sulle taksin.

-Mä käyn paskalla. Keksi jotain.

-Soitin just kundit käymään, sun varmaan kannattaa lähtee ennenku ne tulee.

-Älä ihmettele miksi mutsi sanoo sua Nanikaksi. En oo kertonu et me erottiin.

Miten on mahdollista, että kaikki miehet tietävät tämän kahtiajaon, mutta kukaan ei ole viitsinyt mainita siitä?

Odottivat, että olen 24 ja keksin teorian itse.

Luulin vielä vähän aikaa sitten, että saisin joskus nauraa tytöille, jotka saivat nuorena lapset ja vaihtoivat kaiken kivan vaippahelvettiin. Nyt tajuan. Mullehan tässä nauretaan.

Jumalajeesus aamen

En usko joulupukkiin, jeesukseen enkä satuihin.

En tarvitse vapaapäiviä sen takia, että setä 2000 vuotta sitten sanoi, että sunnuntaisin pitää ottaa rennosti.

Uskoin mielummin lakiin. Luulin, että meille oli laki luvannut tuplakorvauksen siitä, etten pysty noudattamaan jessen käskyä levätä sunnuntaisin.

Lupaus ei ole osoittautunut kovin kollektiiviseksi.

Olen tehnyt keikkoja firmalle, kiertämässä ympäri maata väittämässä olevani milloin miltäkin ylikansalliselta firmalta, joista tiedän vain nimen. Eilen vietin ensimmäisen sunnuntain töissä tehden duunia tuplapalkan eteen, antamalla ihmisten ymmärtää.

Olisi jesse kääntynyt haudassaan, jos tietäisi, ettei minun pyhäpäivääni kunnioiteta sen verran, että saisin siitä lain mukaisen korvauksen.

Sain niin sanotun tuntipalkkani päälle viiden euron lisän. "Tuntipalkkani" on 10€. Vaikka olen hädin tuskin päässyt lukion matematiikkaa läpi, tiedän mitä tarkoittaa 200%.

Ei tätä.

Se tarkoittaa, ei enää yhtään " Moikka, mä oon Anu ja mä tulin tuolta ylikansalliselta firmalta tekemään tuota ilmapallojen jakelua"

Pitäisi mennä ja vaatia asioita, mutta sovellan tähän mielummin 8. käskyä.

Oikeus ripuliin

Sairastumiset, kuten yskät ja vatsaflunssat, johtuvat siitä, että sinulla on oikeus sairastaa.

Kun tämä oikeus viedään, ei sairastuta. Vielä kun viedään oikeus sairaslomaan ja siitä maksettavaan korvaukseen, nuhakuumeet loppuvat.

Jos tekee töitä suurissa ja tärkeissä tapahtumissa, kuten päivittäistavarakauppojen avajaissa, ei ole mahdollisuutta sairastaa silloin. Avajaispäivä on erityisen tärkeä, eikä sellaista tapahtumaa tule toista sen kaupan historiassa.

Jos siis menee lupautumaan, sanotaan vaikka jakamaan ilmaista limonadia lähikaupan avajaisiin, sitä jaetaan vaikka vaipat housuissa. Tamponit nenässä voisi olla hieman liioitellusti sanottu. Täytyy muistaa että, siitä tulee hyvä mieli ja kiitosta ja palkankorotus ja kutsu toimitusjohtajan juhliin ja lämmintä kättä ja ylennys ja taputusta olalle ja aplodi.

Ja sitten kun vaipat housuissa pääsee avajaisiin töihin, se muutaman tunnin limujuttu on saanut muutaman luonteenpiirteen.

Takahuoneessa on sellainen kiva hiilihapotuskone ja limu-uutteita. Sielä täytyy limu ensin hapottaa ja sitten maustaa ja mitata mukeihin ja sitten tuhannelle avajaisvieraalle jakaa. Yllätys-ylimääräiset-4-tuntia ei riitä edes puoleen.

Pomo, puhelimen välityksellä, jossain siistissä kivasti kirkasvalolampulla valaistussa toimistossaan muistuttaa että nyt on tärkeä päivä, ei sairaslomapäivä.

Muistutan vielä että tilanteella ei ole mitään yhtymäkohtia todelliseen elämään. Minulla on hyvä mielikuvitus ja mukavaa töissä.

© Veera Valtonen

Keikkakuvat ovat pitkälti samanlaisia. Artisti kitaran kanssa tai ilman, bändi takana tai ilman...
Kunpa Juha Tapio pitäisi kädessään vaikka sirppiä...!

Varjoleikkejä vol. 2

©Veera Valtonen

Häihin on mukavaa mennä, mutta kun ajattelisin itseni tässä iässä (21) naimisiin, tulisi hiki pintaan. Olen kyllä kuullut myös sitä, että toiset vihaavat mennä häihin, koska heillä itsellään ei ole sitä onnellisuuden kuplaa mihin astua. No, siinä asiassa me olemme vain erilaisia.

Häissä kaikki on valkoista, helppoa ja "täydellistä". Kuin mikään ei painaisi mieltä. Itse kuitenkaan en ole ikinä ollut niitä tyttöjä, jotka suunnittelevat häitään kolmekertaa isompaan kirjaan juhlapaikasta ikuisuuteen jo neljä vuotiaana.

Mennäänkö naimisiin liian helposti nuorten keskuudessa, tai pikemmiltikin kihloihin. Kai se on siitä milloin se on muodissa ja milloin ei. Vanhanaikaisena ajattelen asiaa kuitenkin niin, että kihloihin mentäessä häitä aletaan suunnittelemaan pikapikaa, eikä niin, että löydämme toisemme yhden sormuksen kanssa vielä 10 vuoden päästä. Mikä kiire meillä olisi elää elämämme ennen kuin se varsinaisesti alkaakaan? Kyllä vai ei?

Jos nyt vastaisin kyllä, se ei olisi totta. Ulkokuori voisi näyttää valmiilta, mutta todellisuudessa varjoni astuisi askeliaan minusta irraallaan. Mietinpähän vain, kuinka monella nuorella on soinut päässään "Ei" käytävää kohti astellessaan "Kyllä" sijasta. Ei kai siihen voi sanoa muuta kuin surullista.

Varjoleikkejä vol. 1

© Veera Valtonen

Keikalla naisten messuilla otin muutaman kuvan myös itselleni... Varjoilla leikkien.

Titi-tyyy...

Nousin aamulla ylös,
menin alakertaan.
Ensimmäinen asia minkä näin,
oli kuolema koivussa.
Epätavallinen alku päivälle...



Jäätynyt lintu roikkui koivussa jaloistaan kiinni.
Lumimyrskykään ei haitannut,
ote oli tiukka vielä kolmantena päivänäkin.



© Veera Valtonen

Alasimia taivaalta

Pienille lapsille tehdään lastenohjelmia, piirrettyjä. Niissä tapetaan ihmisiä, eläimiä ja jonkinlaisia niiden risteytyksiä, ihan huvikseen. Kojootti saa alasimen päähänsä kolmesti jaksossa, ja kuoleehan siihen.

Lapsilta on kuitenkin kielletty ohjelmat, joissa näytetään ihmisiä, joilla on vähän vaatteita. Alastomuus on lapsille niin vieras käsite, etteivät he itse edes ymmärrä, ettei se ole luonnollista.

Lapset eivät tajua, että kuumana kesäpäivänä ei juosta alasti kotipihalla.

Tappamista pienille lapsille saa näyttää mielinmäärin. Koska joka päivä on uusi mahdollisuus saada tikittävä pommi käteensä, alasin taivaalta päähänsä, tai tulla paistinpannulla mätkityksi. Niin voi käydä missä vaan. Kelpo keino kasvattaa lapset ymmärtämään tälläistä, on kertoa siitä piirretyssä.

Pitäisi kaiken varalta kieltää myös alastomat eläimet. Alastomat koirat ympäri kaupunkia saattavat herättää aivan vääristyneita ajatuksia lasten päässä.

Vaara vieressä

Paikallisliikenteen bussissa seisoo kymmenkunta ihmistä.

Samassa bussissa on kymmenkunta vapaata paikkaa, käyttökelvottomana. Siinä vapaan paikan vieressä istuu joku tuntematon ihminen. Se saattaa olla vaikka ulkomaalainen ja ajatella vaikka mitä, jos siihen viereen yrittää.

Jos kuitenkin käy niin, että joku tulee viereesi istumaan, mutta tahdotkin jäädä häntä ennen kyydistä, voi tulla tukalat oltavat, kun toisen yli ei oikeen busseissa mahdu nousemaan.

Olen huomannut muutaman toimivan kikan, ettei tarvitse sanoa vieressä istujalle " Anteeksi, jäisin seuraavalla pysäkillä pois"

Paras kikka on painaa nappia. Tässä on tärkeää olla ensimmäinen. Silloin vieressä istuja varmasti tajuaa, että jäät juuri seuraavalla pysäkillä.

Hyvä keino on myös laittaa hanskat todella suurieleisesti käteen. Siitä toinen yleensä tajuaa, että pian pitää väistää. Jos hän kuitenkin ymmärtää vihjeen liian aikaisin, kannattaa heti nousta käytävälle seisoskelemaan, ettei mene turhaan puhumiseksi koko touhu.

Laukun olalle laittaminen toimii melkein yhtä hyvin kuin edellinen, mutta saattaa jäädä joltain vieressä matkustajalta huomaamatta. Suurieleisyyttä kannattaa suosia tässäkin.

On kuitenkin hyvä käyttää näitä kaikkia keinoja, ja myös muita mieleen tulevia, ettei viereen tukkineelle ihmiselle tarvitse sanoa mitään. Ikinä ei voi tietää mitkä mielessään hän viereesi istui. Hänellä saattoi olla vaikkapa raskas työpäivä takana. Pahinta välttääkseen, kannattaa pitää laukkua viereisellä paikalla ja olla katsomatta ketään silmiin.

Jos pahin on jo tapahtunut, voit vielä suojautua puhumiselta esimerkiksi huutamalla kännykkään, kuuntelemalla musiikkia tai helposti vain tuijottamalla ulos.

Syö mitä jaksat

Maksat mitä et jaksa.

Helsingin keskustassa on muutamia ravintoloita, jotka toimivat tismalleen samalla idealla. Kiinalaista, thaimaalaista ja sushia, syö niin paljon kuin jaksat -periaatteella.

Pelottavan poikkeuksen tekee eräs vastaavalla idealla toimiva buffet, joka veloittaa lisämaksun syömättömästä ruasta.

Asiakas maksaa siis ensin ruasta, jonka hän aikoo syödä. Lähtiessä maksetaan vielä siitä ruuasta, joka tuli syötyä silmillä, hamstrattua turhaan lautaselle.

Bambuähkyn ja pelon sekaisin tuntein asiakkaan on pakko tunkea viimeiset, aurinkoisen ravintolan ikkunalla tunteja paistatelleet lohinigirit suuhunsa. Auringonpistoksen saanut lämmin raaka lohi kruunaa lauantaisen iltapäiväbrunssin.

Hintaa syömättömälle lohinigirille ei ruokalistalla ole. Sitä ei uskalla kysyä. Suomea kiinaksi puhuva nainen saattaisi ymmärtää, että tahdon vapaaehtoiseti ilmottautua maksamaan ruuasta, josta maksoin jo ennen kuin edes otin puikkoja käteen.

Laki on varmasti samaa mieltä ravintolan kanssa. Onhan se aivan oiken veloittaa ylimääräisestä ruasta, muuten tulee keripukki, metsän peikko hakemaan, arfikan lapset kuolee ja ruokaa ei saa enää loppupäivänä.

Test 1, 2 ,3 ...

Ehtoo © Veera Valtonen

Pikkuisen fiksua väkeä

Olen tehnyt ravintola-alan töitä muutaman vuoden ajan. Olen työaikaani käyttänyt työntekemisen lisäksi pohtimalla, mikä alan ihmisiä vaivaa. Erityisesti baariduunareita.

Heistä harvalla on koulutusta alalle, mutta peruskoulutus sentään kaikilla tuntemillani. Sen luulisi riittävän tietääkseen mitä suomen laki sanoo työajasta.. ja siitä maksettavasta rahasta, palkasta.

Laki turvaa työntekijöille lounas- ja kahvitauot, mikäli työpäivä on niin pitkä, että ne siihen kuuluvat. ja palkkaan työtä tehdyltä ajalta. Ja lässylässyn. En ala finlexiä tähän kopiomaan.

Laki on laki ja se pelkää tekstiä.

Esimerkkinä syksyllä tekemäni työpäivä eräässä helsinkiläisessä yökerhossa.

Vuoroni 17.00-04.30 sisälsi kaksi röökin mittaista taukoa ja yhden vessatauon. Röökitauot vieteään huoneessa, jossa on kaksi jakkaraa, pöytä ja pikkuruinen ikkuna katonrajassa. Ja vessassa käydään asiakkaiden jonon kautta, tai heidät etuillen. Henkilökunnan vessa on olemassa käyttökelvottomana.

Itse en edes tupakoisi, mutta lista tauoistani jäisi muuten yhteen. Maksan 5€ ilolla röökistä, että saan kaksi 4 min taukoa.

Lounaani join light-limuna. Laitoin lasiin pillin ja samaan aikaan täytin pistoolista ja tyhjensin pillistä. Samalla odottelin, että känninen asiakas soittaa maksupäätteellä pin-koodiinsa.

Työaikani alkoi 17.00, mutta työt aloitin puolituntia aikaisemmin, ettei tarvitsi sanoa päällikölle, ettei ovia voida vielä avata, koska en ole valmis. Niin kävisi, jos en aloittaisi aikaisemmin, toimisi kuin kone, tai jättäisi jotain tekemättä.

Työaikani päättyi listan mukaan 04.30. Työnmäärää siivoamisineen ja joka viikkoisine inventaarioineen on kuitenkin aivan kohtuton sille suuniteltuun aikaan nähden. Olimme valmiita loppulta 10 minuuttia yli aamu viiden. Koska alalla on tapana merkitä tunnit lähimpään varttituntiin, oli 10 yli selvästi lähempänä tasaa kuin vartin yli viittä. Näin siis jos saan itse tuntini kirjoittaa.

Tämä oli vielä mukavaa toimintaa pomolta. Kiitos siitä kuuluu hänelle. Yleensä olen huomannut, kun viideltä olen mennyt pomolle sanomaan, että hommat olisi Nyt purkissa, hän istuu suitsuke suussa jalat pöydällä eikä hievahdakkaan laittamaan tuntejani ylös. Ne siis on jo.

Nokkelana tyttönä osaan joskus vahingossa laittaa käsilaukuni toimiston pöydälle, niin että hiiri liikahtaa ja näytönsäästäjä loppuu. Silloin saatan vahingossa nähdä että tunnit on merkattu siihen, mihin ne listan mukaan tulisi loppua.

Mutta tämähän on yleinen käytäntö alalla, johon kaikki alan työntekijät suostuvat yhdessä, sanattomasta sopimukseksta. Mitä siitä kitisemään, kun saan tasavertoista kohtelua.

Muutamasti olen ärähtänyt tavasta. Vastaukseksi sain muutaman kuukauden ilman työvuoroja. Mielummin ottavat hitaan tytön, joka hoitaa hommansa kiltisti ja alan tavalle kuuliaisesti

Laki on sama kaikille, ei tässä ole mitään henkilökohtaista.

Kuin hänen kotonaan

Ei ole lainkaan elämää vaikeuttava asia se, että ihminen uskaltaa olla toisen ihmisen edessä alasti. Esimerkiksi kuntosalilla. On varmasti kovin mukavaa, ettei tarvise aina lähteä kotiin suihkuttelemaan.

Ulkopuolisen on tuskallista katsoa, kun tyttö yrittää pukea kaksia rintsikoita päällekäin, ja sitten riisua alempia. Hän yrittää siis peitellä mitä? Rintojaan? Koska sellaisia ei ole kenelläkään muulla naisten pukkaria käyttävällä?

Helppoa on yrittää samaa alushousuilla.

Entäs sitten se toinen ääripää. Ne naiset, jotka tulevat salille, kuin omaan kotiinsa. Hyppäävät kengistään pois, koska kenkien paikka kotona on keskellä käytävää ja vaihtavat vaatteensa vallaten tilaa kaappirivistön verran.

Kun lopulta he ovat lukeneet naistenlehtensä lähentäjä-loitontaja-laitteessa.. He riisuvat housunsa vetämällä koko alaosan paljaaksi yhdellä kertaa, oman kaappirivinsä eteen lattialle ja jättävät ne siihen lojumaan saunomisen ajaksi. Niitä on mukava muiden kierrellä, kun keskellä koko hiestämärkää housukokoelmaa on likainen pikkuhousunsuoja.

Itsensä tiskattuaan he vielä tekevät pyyhkeestä turbaanin hiuksiinsa, alasti, pienen pienessä etukumarassa, pää kohti lattiaa. Näyllä saattaisi olla miesten puolella parempi vastaanooto.

Lopuksi leikkaavat he vielä varpaankyntensä lattialle.