Huumorin taju

Seuranhakupalstat ovat täynnä ilmoituksia, joissa haetaan huumorintajuista kumppania.

Naiset hakevat huumorintajuista miestä, joka saa heidät nauramaan.

Miehet hakevat huumorintajuista naista, joka tajuaa nauraa heidän vitseilleen oikeassa kohdassa.

Kaaso omissa häissäni

Teorian mukaan naiset jaetaan kahteen: vaimomaterialiin ja niihin, jotka ovat kivoja ja kauniitakin ehkä, mutta ei niiden kanssa seurustella voi. Niiden kanssa petetään.

Vaimomatskutytöt eivät välttämättä saa miesten päitä kääntymään kadulla, mutta heitä pyydetään kahville. Ja lopulta, ei heistä juuri erotakaan.

Sitten ne toiset. Heille tarjotaan baarissa juotavaa ja pyydetään jatkoille. Eikä muisteta kysyä nimeä tai mainita, että oma vaimomatsku odottaa kotona.

Tyttöjen välinen ero on pieni, ja tulee ilmi ehkä enemminkin miesten kuin naisten käytöksestä.

Vaimomatskulle ei sanota esimekiksi seuraavia asioita treffeillä tai yhteisen yön jälkeen:

-Mä tilasin ruuan tässä odotellessa. Oikeestaan mä söinkin jo.

-Tos on kakskybää, sil pääsee varmaan keskustaan asti. Soitin sulle taksin.

-Mä käyn paskalla. Keksi jotain.

-Soitin just kundit käymään, sun varmaan kannattaa lähtee ennenku ne tulee.

-Älä ihmettele miksi mutsi sanoo sua Nanikaksi. En oo kertonu et me erottiin.

Miten on mahdollista, että kaikki miehet tietävät tämän kahtiajaon, mutta kukaan ei ole viitsinyt mainita siitä?

Odottivat, että olen 24 ja keksin teorian itse.

Luulin vielä vähän aikaa sitten, että saisin joskus nauraa tytöille, jotka saivat nuorena lapset ja vaihtoivat kaiken kivan vaippahelvettiin. Nyt tajuan. Mullehan tässä nauretaan.

Jumalajeesus aamen

En usko joulupukkiin, jeesukseen enkä satuihin.

En tarvitse vapaapäiviä sen takia, että setä 2000 vuotta sitten sanoi, että sunnuntaisin pitää ottaa rennosti.

Uskoin mielummin lakiin. Luulin, että meille oli laki luvannut tuplakorvauksen siitä, etten pysty noudattamaan jessen käskyä levätä sunnuntaisin.

Lupaus ei ole osoittautunut kovin kollektiiviseksi.

Olen tehnyt keikkoja firmalle, kiertämässä ympäri maata väittämässä olevani milloin miltäkin ylikansalliselta firmalta, joista tiedän vain nimen. Eilen vietin ensimmäisen sunnuntain töissä tehden duunia tuplapalkan eteen, antamalla ihmisten ymmärtää.

Olisi jesse kääntynyt haudassaan, jos tietäisi, ettei minun pyhäpäivääni kunnioiteta sen verran, että saisin siitä lain mukaisen korvauksen.

Sain niin sanotun tuntipalkkani päälle viiden euron lisän. "Tuntipalkkani" on 10€. Vaikka olen hädin tuskin päässyt lukion matematiikkaa läpi, tiedän mitä tarkoittaa 200%.

Ei tätä.

Se tarkoittaa, ei enää yhtään " Moikka, mä oon Anu ja mä tulin tuolta ylikansalliselta firmalta tekemään tuota ilmapallojen jakelua"

Pitäisi mennä ja vaatia asioita, mutta sovellan tähän mielummin 8. käskyä.

Oikeus ripuliin

Sairastumiset, kuten yskät ja vatsaflunssat, johtuvat siitä, että sinulla on oikeus sairastaa.

Kun tämä oikeus viedään, ei sairastuta. Vielä kun viedään oikeus sairaslomaan ja siitä maksettavaan korvaukseen, nuhakuumeet loppuvat.

Jos tekee töitä suurissa ja tärkeissä tapahtumissa, kuten päivittäistavarakauppojen avajaissa, ei ole mahdollisuutta sairastaa silloin. Avajaispäivä on erityisen tärkeä, eikä sellaista tapahtumaa tule toista sen kaupan historiassa.

Jos siis menee lupautumaan, sanotaan vaikka jakamaan ilmaista limonadia lähikaupan avajaisiin, sitä jaetaan vaikka vaipat housuissa. Tamponit nenässä voisi olla hieman liioitellusti sanottu. Täytyy muistaa että, siitä tulee hyvä mieli ja kiitosta ja palkankorotus ja kutsu toimitusjohtajan juhliin ja lämmintä kättä ja ylennys ja taputusta olalle ja aplodi.

Ja sitten kun vaipat housuissa pääsee avajaisiin töihin, se muutaman tunnin limujuttu on saanut muutaman luonteenpiirteen.

Takahuoneessa on sellainen kiva hiilihapotuskone ja limu-uutteita. Sielä täytyy limu ensin hapottaa ja sitten maustaa ja mitata mukeihin ja sitten tuhannelle avajaisvieraalle jakaa. Yllätys-ylimääräiset-4-tuntia ei riitä edes puoleen.

Pomo, puhelimen välityksellä, jossain siistissä kivasti kirkasvalolampulla valaistussa toimistossaan muistuttaa että nyt on tärkeä päivä, ei sairaslomapäivä.

Muistutan vielä että tilanteella ei ole mitään yhtymäkohtia todelliseen elämään. Minulla on hyvä mielikuvitus ja mukavaa töissä.