Turun Joukkoliikenne

Muutamia lämminhenkisiä huomautuksia toiminnastanne.

Olen kotona ja todella väsynyt – Turun joukkoliikenteeseen. Puolituntia sitten lähdin energiaa puhkuen bussipysäkille, olin matkalla salille. Turun Joukkoliinenne ei suonut minulle kuntosalikäynnin iloa.

25 minuutin kymmeneen asteen pakkasessa seisominen tosin kävi treenistä. Ajamaton vuoro kasvattaa luonnetta, nostaa vitutuksen sietokykyä, opettaa kärsivällisyyttä ja kylmyydensietokykykin paranee. Mahtavia kasvattavia ominaisuuksia firmalta, jonka perusfunkio kai pitäisi olla maksavien asiakkaiden kuljettaminen maksua vastaan paikasta toiseen sovitun aikataulun mukaisesti.

Ja se vitutus, minkä ajamaton vuoro saa aikaan, nostaa kivasti myös verenpainetta. Tiedän taas eläväni.

Jos vuoroja ei voida ajaa, ne kannattaa ystävällisesti jättää mainitsematta aikataulussa. Vihjaan nyt, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Pyydän jo etukäteen anteeksi, että aion mainita Helsingin ja verrata turkua siihen. Sillä ei tässä kaupungissa irtopisteitä yleensä saa, teen sen silti.

Käyttääkseni turun busseja jollain tapaa sujuvasti, minun on ensin täytynyt sisäistää turun kartta, jonka perusteella voisin päätellä, milloin bussini mahdollisesti ohittaa pysäkkini.

Tämä tosin on turhahko taito. Kolmen pysäkin matka voidaan toisinaan taittaa alle minuutissa, toisinaan tunnissa.

Takaki(r)ves ei sano paikkana mitään, enkä ole ikinä siellä käynyt. Myönnän, saatan olla vähän turhan kiukkuinen, kun seison pysäkillä vielä puolentunnin jälkeen, koska en tiennyt, että matka kaukaa lähelle kestää 30 minuuttia. Ketä voisin syyttää, kun tolpassa lukee, että auto lähti takakirveestä tasalta, ja olen itse etuajassa?

Helsingissä ei tarvitse tuntea jokaikistä perähikiää ja pallivahaa, vaan pysäkeillä lukee milloin bussi on juuri sen tolpan kohdalla, jonka vieressä seison. Minua ei oikeastaan edes kiinnosta, milloin se on jollain muulla pysäkillä. Miten ystävällistä, HSL.

Suomessa pyörii lukuisat firmat täysin työharjoittelijoiden voimin. Voisiko Turun Joukkoliikennekin ottaa muutaman ysiluokkalaisen työelämääntutustujan ja taksvärkkiläisen laskeskelemaan, miten pitkään takakirveestä kestää körötellä pernoohon ruuhka-aikaan?

Juu, olkaa hyvä vain, ihan itse keksin, mutta saatte käyttää ideaani. En tahdo kuin.. no, toimivan paikallisliikenteen. Ja rahat takaisin niiltä päiviltä, jolloin kuukausikorttini ei ole toiminut.

Asun reilun kahden kilometrin päästä rautatieasemasta. Kun matkalaukkujen kanssa en tahdo pakkasella kävellä, joudun ottaa taxin. Turun joukkoliikenne tarjoaisi kaksi vaihtoehtoa. Voin kävellä reilun kilometrin, eli yli puolet, matkasta lähimmälle pysäkille, tai sitten voin tehdä nopean puolentunnin vaihdon torilla. Kuulostaa yhtä sujuvalta matkanteolta kuin tuleva vr:n tarjoilema junakyytikin.

Luulisi, että pyöräilemällä voisi välttyä Turun Joukkoliikenteen kiroukselta. Niinhän sitä helposti ei-turkulaisena luulisi.

Turkulaiset pyöräteit ovat yhteishuoltajuudessa pyöräilijöillä ja bussimatkaajilla. Sillä luodaan mukavia tosielämän yhteentörmäyksiä.

Matkani turkulaista pyörätietäpitkin etenee mukavasti samaa vauhtia viereisten autojen kanssa. Vastaantulevalla autokaistalla bussi himmaa pysäkinkohdalla.

Sekunnin murto-osassa bussista on pudonnut turkulainen rouva ja laatikollinen konditoriatuotteita minun ja Tunturin syliin. Vauhtini loppui kuin vanhukseen kun bussipysäkiä käyttävä nainen ei tiennyt varsinaisen pysäkin olevan pyörätien toisella puolella. Enkä minä huonona turkulaisena tiennyt, että pyöräteillä pitää varoa bussia käyttäviä vanhuksia kuin maanteillä hirviä.

Hirvivaaraa vastaava varoituskyltti ennen bussipysäkkiä voisi olla reilua, sekä Tunturiani, että rouvavanhusta kohtaan. Reilusta vielä parempi vaihtoehto voisi olla keksiä ratkaisu, joka ei aiheuttaisi hengenvaaraa aina kun Turun Joukkoliikenteen asiakas astuu bussista, tajuamatta putoavansa keskelle pyöräteitä.

Minä otin bussista mummon, ottakaa te vinkistä vaari.